Lisää meistä

Niinkuin monen muun tapaan, akitat on tulleet mulle tutuksi Hopeanuolesta jo ihan mukulana. Rotu on aina kiehtonut erilaisuudellaan, ja onhan nämä aivan hurjan kauniita koiria. Asuin kuitenkin pitkään kerrostalossa ja opiskelujen aikaan koin ettei mulla olisi aikaa isolle koiralle.

Mulla on ollut Eiston Leenalta (Kennel Taivaanlinna) aikaisemmin sijoituksessa chihuahuat Pippin ja Masa. Leena kasvattaa myös akitoja ja sitä kautta pääsin oikeasti rotuun tutustumaan ja toteamaan että kyllä mä tällaisen haluan heti kun vain elämä sallii!

Ensimmäinen akita mulle tuli vuonna 2018, Valko-Venäjän tuonti Mikai. Mikai tuli mulle 9kk iässä kodinvaihtajana, ja tämän kanssa oli oma erittäin kivinen polku kuljettava, jotta löydettiin yhteinen sävel ja neidistä sai mallikelpoisen kansalaisen.

Vaikka meidän alkutaival Mikain kanssa olikin haastava, oli mulla silti fiilis että tämä on se mun oma rotu. Heti seuraavana vuonna Leenalle syntyikin ensimmäinen akita pentue, helmikuisena yönä tuli viestiä että täältä syntyi sulle brinde narttu, ja 7 viikkoa myöhemmin hain Hiton kotiin. Hito on mun henkireikä, the koira, souldog. En tiiä miten meinasin pärjätä kun siitä joskus aika jättää, mulle tulee tippa linssiin ihan vaan tätä kirjoittaessa.

Moi!
Mun nimi on Krista Ylikulju, asustellaan koirien ja miehen kanssa Ulvilassa. Meillä on tällä hetkellä kotona neljä akitaa ja thaimaanpystykorva. Teen töitä asiakasneuvojana, eli istun koneella ja hölötän puhelimeen päivät ja yöt läpeensä. Valokuvaan aina kun ehdin, yllättäen pääsääntöisesti koiria.

Toimin Akita Ry:n hallituksessa, jalostustoimikunnassa, lehtitoimikunnassa, julkaisutoimikunnassa sekä näyttelytoimikunnassa.
Olen käynyt kasvattajakurssin 03/2021 ja saanut kennelnimen 07/2021.

Koirat on olleet aina lähellä sydäntä, olen lapsuuteni kasvanut koirien ympärillä, ja haave koirien kasvattamisesta tuli jo todella nuorena.
Mun ensimmäinen oma koira oli bordercollie Jekku. Jekku tuli mulle vuonna 2010 vappu aattona. Se oli maailman söpöin pieni pallero, josta kasvoi raivostuttava mutta ihana luupäinen hönö. Jekku oli kaikkea muuta kuin bortsu luonteeltaan, sillä ei ollut tietoakaan miellyttämisenhalusta ja neidin ainoa motivaattori tekemiseen oli ruoka. Ehkä Akitat ei siksi tuntuneet edes alkuun mitenkään vierailta omaan käteen. Jekku on opettanut mulle paljon koirien oikuista, minkä olen oikeastaan vasta jälkikäteen ymmärtänyt. Jekku eli 13-vuotiaaksi, ja on nyt tähtenä taivaalla, missä nivelrikko ei vaivaa.

Hiton ensimmäinen pentue saapui maailmaan 2021. Siitä kotiin jäi Miyo. Pieni ja pippurinen taskuraketti. Miyo on ärsyttävä ja ihana, se osaa vetää oikeista naruista jos jotain haluaa, se on ihan liian viisas. Neiti on oman elämänsä houdini, se avaa lukot ja häkit, koiraportit ja ovet. Sitä ei tunnu pidättelevän mikään. Miyo osaa olla vastapainoksi hirveän rakastettava ja suloinen kippura. Se viihtyy ihmisten seurassa ja siitä saa varmasti varpaanlämmittäjän, tai kylkimyyrän.

Vuoden 2023 tammikuussa meille tuli Mana, valloittava Tsekkiläinen raitapaita.
Mana oli 7-kuukautta vanha Suomeen tullessaan, ja hieman jännitti millainen neiti lentokentällä oikein on vastassa. Mana on aivan liian ihana. Se on todella rakastettava ja suloinen luonne, Mana tykkää kaikista ihmisistä ja siitä saa satavarmasti kaverin. Mana ja Miyo on kuin paita ja peppu, mikä on kyllä pieni ihme sillä tytöillä ei ole ikäeroa kuin 7kk.

Eikä saa unohtaa meidän pientä Thaimaalaista, Hayaa.
Haya oli yksi haave mikä täyttyi, kun vuonna 2020 keskellä koronan alkumylläkkää ja uudenmaan sulkua neiti saapui Belgiasta Suomeen.

Olin akitojen lisäksi haaveillut joko thaimaanpystykorvasta tai korean jindosta. Löysin kivan kasvattajan ja mielenkiintoisen yhdistelmän, josta tuloksena tuli Haya.

Haya on todella hauska ja omanlainen luonne, sen kanssa ei kyllä tylsää hetkeä pääse tulemaan. Hayalla on ihan omia juttuja mitä ei välillä meinaa itsekkään ymmärtää, se on toisaalta jopa vähän neuroottinen rutiinien orja, ja toisaalta rempseä hälläväliä tyyppi.

Haya on Anssin lellikki, ja Haya on ihan ehdottomasti Anssin koira.
Haya toimii kuin Anssin ajatus, he on kyllä erottamaton kaksikko.

Hayalle oli pentuhaaveita, mutta neitiä ei saatu tiineeksi.
Nyt Hayalla on ollut keväästä asti outoa kaljuuntumista mille ei ole löytynyt syytä tutkimuksista huolimatta. Hayan jalostussuunnitelmat jätettiin unholaan ja neiti saa jatkaa erittäin lellittyä elämäänsä tissivälikoirana huomion keskipisteenä.